Asukasluku: 26,6 miljoonaa (2006), elinikäennuste 41 vuotta, väestönkasvu vuosina 1990-2006 2,8 %, lukutaitoisia 83 % miehistä ja 54 % naisista
Pinta - ala: 1 246 700 km², 3,7 x Suomen pinta-ala
Etniset ryhmät: Enemmistö (72 %) bantukansoja kuten ovinbunduja ja kimbunduja
Kielet: Virallinen kieli portugali, puhekielenä bantukielet
Uskonnot: Katolilaisia (68 %), protestantteja 20 % ja luonnonuskontoja
Pääkaupunki: Luanda, 2,8 milj. as. vuonna 2005
Elinkeinot: Maanviljely 9 % (bruttotuotto) , teollisuus 70 % , palvelut 21 %. Pohjois- ja keskiosissa maanviljelyä, etelässä karjanhoitoa, vuorityö tuottaa rautamalmeja ja timantteja, öljyesiintymiä (miljoonan barrelin raja ylitettiin syyskuussa 2004), joista tulee 90 % maan vientituloista, loppuosa tulee timanteista.
BKT per asukas: 1970 USD (2006)
Rahayksikkö: Kwanza, 1 € = 117 Kz, vuotuinen inflaatio 11,7 % (2006)
Valtiomuoto ja poliittinen tilanne: Vapautui Portugalin siirtomaaherruudesta 1975, jolloin maasta tuli tasavalta. Sisällissotaa käyneet UNITA ja MPLA puolueet solmivat rauhan Lissabonissa 1991. Seuraavana vuonna pidettiin vapaat vaalit YK:n valvonnassa. Vaalit voitti MPLA ja presidentiksi valittiin José Edwardo dos Santos, joka on edelleenkin maan presidentti. UNITA lopetti parlamentin boikotin huhtikuussa -97 ja sen johtaja Jones Sawimbi sai aseman suurimman oppositiopuolueen johtajana ja presidentin neuvonantajana (Suomen Kuvalehti 44/97). Rauhansopimus ei kuitenkaan pitänyt, vaan joulukuussa 1998 hallituksen ja UNITAn väliset taistelut alkoivat uudelleen. Karkeasti ottaen UNITAn joukot (n. 50 000 miestä) valvoivat maaseutua ja hallituksen joukot (n. 110 000 miestä) valvovat kaupunkeja.
Käänne parempaan suuntaan tapahtui kuitenkin helmikuussa 2002, kun sissijohtaja Sawimbi sai
surmansa taisteluissa. Tämä merkitsi myös UNITAn toiminnan loppumista sissiliikkeenä.. Aselepo solmittiin huhtikuussa 2002.
Harva maa on viime vuosikymmeninä nähnyt yhtä paljon kärsimyksiä kuin Angola. Suoraan sodassa kuolleiden ihmisten määrä noussee miljoonaan. Sodan seurauksena menehtyneiden määrä on moninkertainen. Sisäisiä pakolaisia oli 27 vuoden sotimisen jälkeen enemmän kuin missään toisessa valtiossa. Luku läheni 4 miljoonaa ihmistä. (Suomen Kuvalehti 25/04). YK:n humanitaarinen operaatio Angolassa vuonna 2003 oli Irakin operaation jälkeen yksi maailman suurimmista. Angolan auttamiseen osallistui lisäksi 112 kansainvälistä kansalaisjärjestöä ja 356 kansallista järjestöä.
Kaiken muun lisäksi Angolassa on probleemana noin 4-5 miljoonaa maamiinaa sekä moninkertainen määrä räjähtämättömiä ammuksia. Arviolta 80 000 ihmistä on amputoitu miinaonnettomuuksien seurauksena. 16 vuoden tauon jälkeen Angolassa järjestettiin v. 2008 parlamenttivaalit, jotka tarkkailijoiden mukaan olivat rehelliset. Valtaapitävä MPLA puolue sai selvän voiton ja entinen kapinallisryhmä UNITA myönsi tappionsa.
Luonnonvaroiltaan rikas Angola on yksi Afrikan vähiten kehittyneitä maita.
Matkailu: Luanda on afrikkalaisittain turvallinen kauttakulkukohde muualle Afrikkaan, mutta matka kaupungin ulkopuolelle on suunniteltava huolella, mieluiten osallistumalla opastetulle matkalle luotettavan matkanjärjestäjän kautta. Turismi on rajallista. Maassa on runsaasti rikollisuutta. Ryöstöt ovat yleisiä ja maaseudulla on maamiinojen vaara. Aseelliset välikohtaukset ovat myös mahdollisia. Vuonna 2002 päätynyt pitkä sota jätti arpia; kodittomia, orpoja ja pakolaisia. Passin tulee olla voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta. Suomen kansalainen tarvitsee viisumin saapuessaan maahan. Keltakuumerokotus pakollinen. Koleran tartuntariski on kasvanut maassa.
