YLEISTÄ

 

Afrikan pinta-ala on 29 987 840 neliökilometriä eli lähes kolme kertaa Euroopan kokoinen. Sen pinta-alasta 40 % on savanneja ja heinikkomaata, sademetsiä on 15 %. Siellä puhutaan yli 800 eri kieltä ja murretta.

Köyhyys..........................................................................takaisin

 

Yleensä eri maiden varallisuutta/köyhyyttä mitataan bruttokansantuotteella eli BKT:llä asukasta ja vuotta kohti. Rikkaimpana koko maailmassa on Luxenburg (BKT 71 240 USD) ja Suomi on sijalla 9 (BKT 41 360 USD)

Rikkain valtio Afrikassa on Seychellit (BKT 8870 USD) ja toisena Libya (BKT 7290 USD). Kolmas on Botswana  (BKT 5570 USD).
 
Suomen ulkoministeriön  avustusten varaukset vuodelle 2009. Luvut miljoonina euroina.

Tansania                              23,3               Namibia                              1,0
Etelä-Afrikka                      19,8               Liberia                                0,92
Mosambik                           18,45             Guinea-Bissau                    0,2
Etiopia                                16,45             Malavi                                 0,1
Sambia                                13,7               Sudan                                 0,1

 

Lisäksi ulkoministeriö jakaa kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten kautta avustuksia.
Ulkoministeriön talousarviossa kansainväliseen yhteistyöhön on esitetty 830,4 miljoonaa euroa, joka vastaa 0,44 % bruttokansantuotteestamme. Suomi on sitoutunut vuoteen 2010 mennessä nostamaan tuon avun 0,51 prosenttiin.
Köyhyyden poistaminen on sinänsä hyvä asia, mutta mitä sanoo seuraava lehtiuutinen (HeSa 12.10.07): ”Afrikassa on käytetty 15 vuodessa sotiin yhtä paljon rahaa kuin mantere on saanut kehitysapua. Sodat ja muut selkkaukset ovat maksaneet Afrikalle runsaat 210 miljardia euroa vuosina 1990-2005, kerrotaan kansainvälisten avustusjärjestöjen laatimassa raportissa. Tutkimus ei kata Somalian sisällissotaa, koska siitä ei ollut käytettävissä luotettavia tietoja”.

Köyhyyden poisto...................................................................takaisin

 

1. Lainan otto
Vanha sanonta kuuluu: Jos ei ole, otetaan lainaksi. Tätä sanontaa käytetään usein silloinkin, kun on kysymys köyhän maan talousarvion tasapainottamisesta. Valitettavasti vaan vanhan velan maksamiseen tarvitaan usein uutta velkaa.
Ainoa keino päästä tästä kierteestä eroon on lainojen anteeksi saaminen. Asiasta on paljon puhuttu ja vihdoin G8-maat tekivät asiassa myönteisen päätöksen (HeSa 12.6.05): 18 kehitysmaan monenkeskiset velat annetaan välittömästi anteeksi. Päätös pyyhkäisee olemattomiin noin 33 miljardin (USD) saatavat. Tähän joukkoon kuuluvat seuraavat Afrikan maat: Benin, Burkina Faso, Etiopia, Ghana, Madagaskar, Mali, Mauritania, Mosambik, Niger, Ruanda, Senegal, Sambia, Tansania sekä Uganda. Maailmassa on myös monia rahastoja ja ohjelmia köyhimpien maiden lainanoton helpottamiseksi. Eniten käytetty on HIPC_ohjelma (Heavily Indepeted Poor Countries), jonka käynnistä vastaa Maailmanpankki.

 

2. Humanitaarinen apu
Tämä tarkoittaa lahja-apua, jota annetaan sotien tai luonnonkatastrofien vaivaamille maille. Tämä on lahjarahaa, jota voidaan antaa sellaisillekin maille, joissa avun tarve on syntynyt sisäisistä riidoista ym. Vuonna 2004 Suomen Ulkoministeriö antoi Afrikkaan 24,3 milj. euroa. Tämä apu kulkee yleensä tiettyjen avustusjärjestöjen kautta.

3. Kansalaisjärjestöjen apu
Ulkoministeriö antaa avustusta kansalaisjärjestöhankkeisiin. Sen määrät ja kohteet on ilmoitettu tässä kirjassa kunkin maan kohdalla.

4. Kehitysyhteistyön tarkoitus
Useat maat, Suomi mukaan luettuna, antavat rahallista apua tiettyihin, hyviksi katsottuihin projekteihin. Nämäkin yhteistyörahat on ilmoitettu tässä kirjassa. Kehitysyhteistyön projekteihin osallistuu usein apuaan antavan maan asiantuntijoita, joiden työkustannukset maksaa apua antavan valtion ulkoministeriö.
Eräänlaista ”kilpailua” syntyy siitä, kuka eniten maksaa ko. maan kansantuotteesta. Suomi on asettanut tavoitteekseen 0,7 % vuotuisesta kansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä (Suomen Kuvalehti 37/05). Oheiset kaaviot osoittavat, miten asetettuun tavoitteeseen on päästy ja kuinka paljon muissa maissa tähän tarkoitukseen on käytetty.

Afrikan pitää kunnioittaa lakeja........................................................takaisin

”Ellemme auta Afrikan valtioita noudattamaan lakeja, rikollisuus ja korruptio tekevät tyhjiksi parhaimmatkin avustusaikeet. Nyt kun G8-maat ovat luvanneet miljardeja dollareita lisää avustusta Afrikalle, on aika arvioida, miten apu voi parhaiten parantaa tavallisen afrikkalaisen elämää.
YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen järjestön UNODC:n raportti on täynnä esimerkkejä ongelmista: poliisilla ei ole kulkuneuvoja, joilla hakea rikoksesta epäiltyjä kuulusteluihin; tuomio- istuimilta loppuu paperi eivätkä ne voi käsitellä oikeustapauksia ennen kuin saavat lisää paperia; joidenkin oikeustalojen katot vuotavat niin pahasti, että oikeuden pöytäkirjat vaurioituvat sadekauden aikana.”

”Monet jäsenmaat eivät ota huomioon sitä yksinkertaista tosiasiaa, että oikeusturvan pitää olla kunnossa, jotta apu saadaan toimitettua tehokkaasti perille.”

”Afrikassa korruptio on elämäntapa. Etenkin köyhät alistuvat loputtomille nöyryytyksille: valinnoille siitä, ollako tekaistujen syytösten takia viikonlopun yli vankilassa vai luovuttaako ruokarahat korruptoituneelle poliisille; antaako lahjuksia kunnallisvirkamiehille vai jäädäkö ilman juoksevaa vettä; suostuako seksiin vai maksaako sakot ”ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta” silloin, kun palaa ylitöistä työpaikastaan, josta maksetaan alle dollarin päiväpalkka.”

”Afrikan toivo on afrikkalaisten omassa oikeudenjanossa. He näkevät televisiossa, elokuvissa ja internetissä vaihtoehtoisen vision yhteiskunnasta. He tietävät, että asiat ovat paremmin muualla maailmassa ja he haluavat heille kuuluvan osan hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta.”

”Afrikka tarvitsee paljon; rahaa, ruokaa, koulutusta, infrastruktuureja. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään takeita siitä, että kipeimmin avun tarpeessa olevat myös saavat apua, ellemme huolehdi siitä, että avustusten varastaminen ja väärinkäyttö ovat lailla rangaistavia tekoja.”

Afrikkalaisia yhteistyöjärjestöjä.............................................takaisin

Tärkein afrikkalainen yhteistyöjärjestö oli OAU, Organization of African Unity. Se perustettiin Addis Abebassa 25.5.1963 ja perustajajäseniä oli tuolloin 30 riippumatonta afrikkalaista valtiota. Myöhemmin siihen liittyivät kaikki Afrikan maat lukuun ottamatta Marokkoa.
Vuonna 1999 päätettiin OAU:n muuttamisesta Afrikan Unioniksi (AU). Sopimus astui voimaan 26.5.2001, kun tarvittava määrä Afrikan maista oli sen hyväksynyt. Virallisesti OAU muuttui AU:ksi 9.7.2002. Marokko ei kuulu AU:iin, koska Länsi Sahara on sen jäsen ja tätä Marokko ei voi hyväksyä. Perustavan kokouksen teemana oli: "Rauha, kehitys ja vauraus: Afrikan vuosisata". Viralliseksi tavoitteekseen unioni ilmoittaa poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttamisen Afrikassa. Unionissa on neljä toimielintä: valtionpäämiesten kokous, ministerineuvosto, pysyvien edustajien komitea sekä sihteeristö. Unionin ensimmäinen puheenjohtajamaa oli Etelä-Afrikka ja puheenjohtajana presidentti Thabo Mbeki. Nykyisin se on Mosambikin presidentti Joaquim Chissano. AU:n sihteeristön pääpaikka on Addis Abeba.

Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin aloitteesta laadittiin vuonna 2001 suunnitelma nimeltään NEPAD (New Partnership for Africa´s Development). Siinä valtioiden johtajat sitoutuivat toimimaan lähinnä niiden periaatteiden mukaisesti, joita länsimaisissakin demokratioissa noudatetaan. G 8-maat, YK, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö ovat kaikki ilmaisseet vahvan tukensa ohjelmalle. Sen lähtökohtina ovat afrikkalainen omistajuus ja hallinnointi. Se painottaa, että ulkopuolinen tuki Afrikan kehitykselle on tarpeen, mutta avain maanosan kehitykselle on afrikkalaisten omissa käsissä. Ohjelmaa on vienyt eteenpäin etujoukko, johon kuuluu alueellisesti tasapainotettu 15 Afrikan maan joukko. Näiden maiden päämiehet muodostavat myös NEPADin korkeimman päättävän elimen eli toimeenpanevan komitean. Suomen ja muidenkin Pohjoismaiden rahallinen tuki valmisteluille on ollut 190 000 €.

Yhdeksän itäisen ja eteläisen Afrikan maata, Djibouti, Egypti, Kenia, Madagaskar, Malawi, Mauritius, Sudan, Sambia ja Zimbabwe perustivat marraskuussa 2000 vapaakauppa-alueen, jota pitkällä tähtäimellä pyritään kehittämään EU:ta muistuttavaksi sisämarkkina-alueeksi. Sen nimi on Comesa, Common Market for Eastern and South Africa (HeSa 2.11.2000). Khartumissa 17.3.2003 pidetyssä kokouksessa todettiin, että vapaakauppa-alue on ollut hyödyksi kaikille Comesan jäsenmaille. Burundi, Ruanda ja Swasimaa ovat ilmaisseet halunsa liittyä tähän vapaakauppa-alueeseen.

Kenia, Tansania ja Uganda ovat muodostaneet 1999 taloudellisen yhteistyöjärjestön, EAC:n, East African Community, jonka tavoitteena on tulliliitto ja yhteistyömarkkinoiden luominen ja lopullisena päämääränä poliittinen ja sotilaallinen unioni. Yhteinen päämaja on Arushassa, Tansaniassa. Suomi solmi yhteisön kanssa yhteistyösopimuksen, joka kattaa ajanjakson 2001-2003. Suomi on tukenut tätä yhteisöä yhteensä 505 000 eurolla.

IGAD on Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestö. Se tukee erityisesti Sudanin ja Somalian rauhanprosesseja. Sudanin konflikti on jatkunut ja vuosikymmeniä ja Somaliassa on sisällissodan aselepo saatu aikaiseksi vuonna 2002. Suomi pitää tärkeänä tämänkin alueen ongelmien ratkaisemista. Rauhanprosessia on tuettu 1 MEUR:llä.

SADC on eteläisen Afrikan tieto- ja viestintäteknologian yhteistyöhanke. Sen tarkoituksena palvella alueen valtioita ja kansalaisia sekä yhteisön sisä- ja ulkopuolisia kumppaneita tarkalla, ajankohtaisella, avoimella ja vuorovaikutteisella Internet-sivustoilla. Suomi on rahoittanut hanketta vuosina 2002-2004 1,3 MEUR:llä.

Niilin yhteistyöhanke. Siinä ovat mukana kaikki ne maat, jotka käyttävät hyväkseen Niilin vesivaroja tavalla tai toisella. Ne ovat: Burundi, Egypti, Eritrea, Etiopia, Kenia, Kongo, Ruanda, Sudan, Tansania ja Uganda. Nämä maat pyrkivät hallinnoimaan, kehittämään ja hyödyntämään Niilin vesivaroja sekä lisäämään keskinäistä luottamusta mahdollisten kriisien varalta. Maailmanpankki on ainakin vuoden 2006 loppuun asti varautunut hankkeen rahoittamiseen.

Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset..................................takaisin

Kaikille lienee selvää, etteivät kehitysmaat pysty omin voimin ja varoin ratkaisemaan kaikkia niitä ongelmia, joita niillä on. Lähes kolme miljardia ihmistä, siis melkein puolet maapallon väestöstä, joutuu tulemaan toimeen alle kahdella eurolla päivässä. Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä kasvaa edelleen. Taloudellisissa kysymyksissä tilannetta pyrkii helpottamaan useat rahoituslaitokset, joista seuraavassa on esitetty pääpiirteet silmällä pitäen erityisesti Afrikkaa.

Maailmanpankkiryhmä. Toisen maailmansodan päätyttyä alettiin kansainvälistä talousjärjestelmää rakentaa uudelleen. Sen keskeisiksi osiksi muodostuivat Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki. Sittemmin Maailmanpankki on kasvanut viiden järjestön muodostamaksi ryhmäksi, jonka toiminnan painopiste on nykyisin kehitysmaissa. Se on myös mukana tukemassa entisten suunnitelmatalousmaiden siirtymistä markkinatalouteen. Nykyisin sen työ keskittyy köyhyyden vähentämiseen ja taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen luomiseen. Suomi osallistuu Maailmanpankin päätöksentekoon Pohjoismaiden ja Baltian maiden äänestysryhmässä, jonka yhteenlaskettu ääniosuus on 4,9 %. Sen palveluksessa on ollut ja on edelleenkin useita suomalaisia asiantuntijoita, joiden toiminta ulottuu kaikkialle maailmassa.
Maailmanpankki on kehittänyt erityisen ohjelman raskaimmin velkaantuneiden maiden selviytymiseksi veloistaan. Sen nimi on HIPC (Heavily Indebted Poor Countries) eli raskaasti velkaantuneiden, köyhien maiden velkasaneerausohjelma. Se avustaa sen piiriin otettuja maita, mutta ohjelma on tiukka: Maan on noudatettava kuuden vuoden ajan mallikelpoista taloudenpitoa ja köyhyyden vastaisia ohjelmia IMF:n ja maailmanpankin ohjeiden mukaisesti. Anteeksi annettavan lainan määrä saadaan rikkaimmilta mailta, ja se on voinut olla korkeintaan 80 % (toisen lähteen mukaan 67 %). Ohjelmaan voidaan hyväksyä maat, joiden BKT oli vuonna 1993 alle 695 USD. Velkaa tulee olla yli 80 % BKT:stä nykytasolla. Velkasaneeraukseen on hyväksytty (1998) Burkina Faso, Norsunluurannikko, Guyana, Mali, Mosambik ja Uganda. Käsittelyn alla ovat Etiopian ja Guinea-Bissaun velkatilanteet.(Suomen Kuvalehti 6/99 ja 29/00, HeSa 21.4. ja 25.9.00)
Suomi on tukenut HIPC-velkaohjelman toteuttamista vuosien 1996-2001 välisenä aikana 17,6 MEURlla ja vuosille 2002 ja 2003 on päätetty 10,1 MEURn jatkorahoituksesta.
Edellä olevan lisäksi UM on myöntänyt joulukuussa 2003 1,9 MEUR Maailmanpankin tutkimustoimintaan, KCP-rahastoon.

Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki. Se kanavoi pääomia teollisuusmaista keskitulotason kehitysmaiden valtioiden ja yksityisten käyttöön. Laina-ajat ovat pitkiä, 12-20 vuotta, eikä lainoja tarvitse lyhentää ensimmäisten vuosien aikana. Suomi on pankin jäsen.

Kansainvälinen kehitysjärjestö. Se myöntää köyhimmille maille korottomia luottoja, joiden takaisinmaksuaika on 35-40 vuotta. Luottoja voivat saada valtiot, joiden asukkaiden keskimääräinen vuositulo on korkeintaan 885 USD. Suomi kuuluu tähän järjestöön.

Kansainvälinen rahoitusyhtiö. Se edistää kehitysmaiden talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä niiden yksityistä sektoria tukemalla. Se tekee sijoituksia erityisesti matalatuloisiin maihin sekä sellaisille alueille ja sektoreille, joiden mahdollisuudet saada pääomia muilta markkinoilta ovat vähäiset. Suomi kuuluu tähän järjestöön.

Afrikan kehityspankki. Se pyrkii edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä alueella, joka tänä päivänä kärsii eniten köyhyyden aiheuttamista ongelmista. Suomi kuuluu tähän järjestöön.

Pohjoismaiden kehitysrahasto. Se rahoittaa köyhien kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä edistäviä hankkeita. Päämaja sijaitsee Helsingissä.

Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto. Se on perustettu vuonna 1977 YK:n erityisjärjestöksi suunnittelemaan ja rahoittamaan ruoantuotannon kehittämiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtääviä ohjelmia ja hankkeita kehitysmaissa. YK:n jäsenenä Suomi kuuluu tähän järjestöön.

YK:n väestörahasto UNFPA. Nimensä mukaisesti se on keskittynyt lisääntymis- ja terveysoikeudellisiin kysymyksiin. Nämä oikeudet se pyrkii toteuttamaan erityisesti naisille ja lapsille. Se taistelee myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja ehkäisee hiv/aidsin leviämistä tiedotuskampanjoilla. Vuonna 2002 Suomi tuki UNFPA:n toimintaa 14,45 MEURolla.

Uudenlainen kumppanuus Suomessa....................................takaisin

Ulkoasiainministeriö ja kahdeksan kehitysyhteistyötä tekevää järjestöä ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen 10.joulukuuta 2003. Uudistus lisää järjestöjen itsenäisyyttä ministeriön antaman tuen käytössä. Järjestöt ovat Fida International, Frikyrklig Samverkan, Kansainvälinen solidaarisuussäätiö, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus, Suomen Lähetysseura, Suomen Punainen Risti ja Suomen World Vision.